keskiviikko 29. heinäkuuta 2015

Sunnuntai 26.7.2015

Tuulinen ilma jatkui vielä aamulla ja kiristelimme porukalla telttoja. Keittiökatos on lysyssä ja nostimme sen ylös, tosin Siilimies sanoi ettei sitä saanut nostaa koko korkeuteensa ettei tuuli revi kangasta. Jääkaappimme toimi ja keräilimme tuulen heittelemiä tavaroita lähimaastosta. Aamupalaa kuitenkin kaikki saivat; välillä piti katosta pitää kiinni pahimpien tuiverrusten aikana. Siilimies päätti ettei katosta uskallla jättää päiväksi paikoilleen, varsinkin kun itse olimme lähdössä kaupungille. Katos purettiin kokonaan ja lastattiin autoon. Rauha osoitti rautaisen voimansa ja nosti kaksi jääkaappia Siilimiehen kanssa auton lavalle! Siirsimme ruuat toiseen keittiöön, joka oli sisätiloissa ja sitä käyttivät myös irlantilaiset leiriläiset. Siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa mutta tuli kuitenkin lämmintä vettä ja jääkaappi toimi. Kattorakenteissa eleli pieni tuuheahäntäinen jyrsijä bala (unkariksi nimi on näin, suomeksi en tiedä). Samainen nappisilmä jyrsi myös suihkurakennuksen kattopalkkeja niin että lastut lentelivät lattialle.
Niina piti jalkahoitolaa, monille oli tullut kävelystä rakkoja varpaisiin mutta kaikki saatiin paikattua ja osalle lainattiin kenkiä. Ilma oli viileä ja tuulinen. Juuri ennen kuin olimme lähdössä bussille niin aurinko pilkahteli esiin ja lämmitti kuumasti; vähensimme vaatetta ja se oli hyvä ratkaisu sillä päivällä oli taas kuuma. Matkalla oikopolulla bussille huomasimme että ilmeisesti eilinen ukkonen oli sytyttänyt maastopalon metsään. Ennen bussinvaihtoa Pestissa lounastimme Burger Kingissä, palvelu oli nopeaa ja burgeritkin ihan jees.
Hop on hop off -bussilla näimme keskustaa ja kauniita bulevardeja ja rakennuksia. Muutama oli hukannut lippunsa ja he menivät Hansun kanssa metrolla eläintarhaan. Eläintarhan alue oli valtava ja siihen kuului myös kotielänpuisto ja tivoli. Kaikille ostettiin tivolin laitteisiin poletteja. Leiriläiset näkivät monia eläimiä ja syöttivät kameleita. Jenna, Julia ja Sofia teettivät itselleen kauniit kasvomaalaukset.Unkarissa ei sunnuntaisin saa olla auki yli 200 neliön ruokakaupat ja nekin ainoastaan iltakuuteen joten Pia ja Niina lähtivät ennalta kaupustamaan ja löysivät pienen kaupan, jonka edessä oli vartija. Sisään pääsi vain muutama asiakas kerrallaan. Illallis- ja aamiastarpeet onneksi löytyivät sieltä.
Leiriläiset kokoontuivat eläntarhan postille seitsemäksi ja kävimme puistossa kojuissa katsomassa tuliaisia. Muutama ostikin sieltä bikinit ja paitoja. Matka jatkoi kohti leiriä kahdella metrolla, bussilla ja ratikalla ja sitten polkuamme pitkin. Yö oli jo laskeutunut ja otsalamput tulivat tarpeeseen. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä ja lauloivat reippaasti lauluja! Muonitus pelasi ja illalliseksi saimme spagettia ja nakkikastiketta sekä fetasalaattia. Päivän aikana olivat itävaltalaiset partiolaiset pystyttäneet leirinsä aivan meidän telttojemme viereen ja viettivät iltaa nuotiolla.
Lentolippumme piti tsekata ennalta ja koska leirialueella ei ollut internetverkkoa Niina ja Nipsu laittoivat lämmintä ylle ja talsivat polkua pitkin ns. Hertsin aukiolle eli tien varteen levikkeelle, jossa toivoimme verkon löytyvän. Ja löytyihän se verkko läppäriin hienosti mutta kun etenimme lentomme varauksessa niin näytölle rävähti ilmoitus ettei lennollamme ole vapaita istumapaikkoja. Hieman tuli orpo olo mutta päätimme soittaa Ryanairille heti aamulla.












































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti