17.6. Sunnuntai

Matkamme viimeinen aamu valkeni aurinkoisena. Herätys oli taas hyvin aikainen, sillä tavarat täytyi saada kasaan ja alue siivottua ennen kuskimme tuloa.

Aamupalaksi söimme kaikkea mitä keittiöstämme löytyi, muun muassa leipää, hedelmiä ja jogurttia. Pyrkimys oli saada kaikki mahdollinen syötyä, ettei ruokaa tarvitsisi heittää pois. Lisäksi meillä olisi pitkä matkapäivä edessämme, joten vahvaa aamupalatankkausta tarvittiin.

Heti syötyämme kokosimme teltat yrittäen pitää ne mahdollisimman kuivina.

Teltat kasaan...

...ja näin leiri katoaa.

Jokainen sai jonkin siivoustehtävän suoritettavakseen, kun omat tavarat oli saatu pakattua. Siivoaminen sujui joutuisasti ja jopa vessojen pesu tehtiin innoissaan, koska tiedettiin illalla pääsevän omaan sänkyyn nukkumaan. Saimme myös pakattua rahtikuorman odottamaan lähtöä Suomeen. Lippukunnanjohtajamme Pia toimi nostokurkena ja Sonja hoiti muovituksen ja teippauksen kuorman päältä.

Näin Ankkurit pakkaavat!

Paketti kasaan.

Olimme sopineet, että kuskimme Lui tulee hakemaan meitä kello 10. Hän saapuikin ajoissa ilmoittaen, että heti alkuun hänen täytyy pitää puolen tunnin tauko. Hän oli ajanut suoraan Unkarista hakemaan meitä, joten ajotunnit ilman taukoa tulivat täyteen. Meille tuli näin ollen lisää aikaa, osa kävi ottamassa alueesta kuvia, osa istuskeli ulkona ja innokkaimmat kotiin lähtijät menivät jo valmiiksi bussiin istumaan. Kirjoitimme myös tervehdyksemme vieraskirjaan.

Kyytimme lentokentälle

Tervehdyksemme leirikeskukseen

Ennen lähtöä otimme vielä ryhmästämme yhteiskuvan. Jätimme leirikeskukseen myös lippukuntamme huivin, suomalaista vessapaperia ja Satakunnan Kansan. Tulevat varmasti tarpeeseen!

Matkalla mukana!

Bussimatkamme Budapestin lentokentälle kesti neljä tuntia. Pysähdyimme kerran Unkarin puolella pitämään lyhyttä taukoa. Suurin osa jäi silti bussiin nukkumaan. Matka kului hitaasti, ja aina kun kysyttiin, paljonko matkaa on jäljellä, tuntui kuin matka-aika olisi aina pidentynyt. Lui luennoi edessä istuville Hansulle ja Päiville tuulivoimasta ja tien varrelta löytyvistä kastelujärjestelmistä.

Kentälle päästyämme kiitimme Luita matkasta ja lähdimme tekemään lähtöselvitystä. Kaikki pääsivät ongelmitta turvatarkastuksen läpi eikä satunnaistarkastuksia ilmennyt. Martta oli unohtanut kuitenkin kassiinsa vesipullon ja Päivin tuli ottaa kengät pois. Ikinä ei saa olla liian helppoa!

Kentällä meille ei jäänyt kovinkaan paljon ylimääräistä aikaa. Haimme kuitenkin patongit syötäväksi, kaikilla olikin jo nälkä. Ryhmissä sai hetken aikaa kierrellä tax freessä ja muissa kaupoissa mitä lentokentältä löytyi.

Kohta lentoon ja takaisin Suomeen

Koneemme lähti tällä kertaa ajallaan. Odotushalli oli kuin jokin karjatalli. Siellä oli kuumaa, ahdasta ja paljon metalliaitoja erottamassa ihmisjonoja. Onneksi pääsimme kohtuullisen nopeasti koneeseen viilenemään. Lento sujui mukavasti, ja osa osti tarjoiluvaunusta karkkia tai juomista. Laskeutuminen Tampereelle sujui mallikkaasti, vaikka olikin aika vauhdikas.

Kentällä tiemme erosivat ja jokainen lähti omilla kyydeillään kotia kohti. Reissu oli mieleenpainuva kokemus, ja jokainen mukana ollut pääsi varmasti kokemaan ja tekemään jotain uutta. Nyt vain odotamme, että rahtikuorma saapuu perille ja saamme purkaa loput tavarat leirin jäljiltä.

Ensi kesän matkaa odotellessa!

Ps. Näin se edellisen postauksen saippuakuplakuva saatiin aikaiseksi...

Teksti Annika

Kuvat Maria, Päivi ja Hansu

16.6. Lauantai

Olisimme saaneet nukkua pitkään, mutta toisen leirin lapset aloittivat kiljumisen aikaisin aamulla. Aamupalan jälkeen valmistauduimme viimeiseen leiriohjelmaan.

Runsas aamupala

Jälleen bussipysäkillä

Vaihtoehtoina oli uiminen maauimalassa tai jääminen kaupungille syömään jäätelö-överit. Jäätelön syönti ilmoitettiin vasta, kun osa oli jo lähtenyt uimaan.

Uimaan menossa

Stadsbad maauimala..

...

Uimassa olleet sanoivat, että vesi oli ihanan virkistävää ja sauna oli sekasauna. Kaupungille jääneiden mielestä jäätelö oli mahtava idea lämpimälle päivälle. Jäätelöllä olleet olivat myös innoissaan jäätelöpallojen maksimimäärästä ja erilaisista mauista. Annokset olivat myös hyvin halpoja. Suomessa sillä hinnalla saisi vain kaksi palloa jäätelöä, sillä kallein annos maksoi noin kuusi euroa. Jäätelöt syötyämme saimme lähteä katsomaan lähikauppoja odotellessamme uimareita.

Jäätelö-överit!

Lisää jäätelöä

Juomatauko

Kiertelyn jälkeen tapasimme juna-aseman pysäkillä, josta lähdimme linja-autolla kohti leirialuetta. Leirialueelle päästyämme aloimme pakata omia tavaroitamme ja nauttimaan viimeisestä ateriasta. Saimme taas tortilloja sekä tonnikalapastaa.

Leirin viimeinen ilta

Ruokailun jälkeen aloimme siivota ja osa kävi suihkussa. Yksi teltta soitti kaiuttimesta musiikkia kaikkien iloksi. Myöhemmin saamme vielä grillata makkaraa ja aamulla on aikainen herätys. Haikein mielin jätämme Itävallan ja siirrymme Unkarin kautta Suomeen huomen illalla.

Teksti Emmi, Fanny ja Martta

Kuvat Päivi, Annika ja Maria

15.6. Perjantai

Aamulla oli herätys 6.30 aamupalalle. Kuitenkin osa heräsi jo ennen kukonlaulun aikaa sillä he halusivat laittautua päivää varten. Kaikkien onneksi sade loppui tasan kuudelta, niin kuin säätiedotus oli lupaillut. Melkein kaikki heräsivät innoissaan ja reippain mielin tulevaan päivään.

Lähdimme bussia kohti noin varttia yli 7. Bussi lähti 7.48 kohti Mödlingiä. Siellä meillä oli noin tunti odotusaikaa, ja useat hakivat lähileipomosta tuoreita leipomuksia ja pizzaa. Sen jälkeen menimme junalla n.6 min matkan ja sitten vaihdoimme junaa jolla pääsimme Slovakian pääkaupunkiin Bratislavaan. Junamatkalla useat ottivat torkkuja, sillä matka kesti yli tunnin.

Lähileipomossa aamupalalla

Itävallassa on paljon tuulivoimaa

Saavuimme Bratislavaan

Kaikkien onneksi Bratislava oli halvempi kuin Wien. Juna-asemalta otimme bussin vanhaan kaupunkiin ja siellä mentiin Rock Cafeen nauttimaan ruoasta. Useat ottivat pizzaa ja colaa. Kärsivällisyys punnittiin, kun osa sai syötyä jo ennenkuin muut vasta saivat ruokansa. Tarjoilija kertoi, että pizzauuniin mahtuu vain kolme pizzaa kerrallaan, mutta onneksi maku oli hyvä.

Ruokapaikkamme terassilta näkyi Mikaelin portti, joka on viimeinen jäljelle jäänyt osa keskiaikaisesta linnoituksesta

Hyvää kannattaa odottaa

Syötyämme meille jaettiin kartat ja jokaiselle 10 euroa ruokarahaa päivän ajaksi.

Lähdimme ryhmissä kiertelemään Bratislavaa. Osa suuntasi heti kauppakeskukseen, ja osa seikkaili kaupungilla. Matkalla oli paljon patsaita, ja erilaisia pieniä kojuja.

Tärkeä nähtävyys, kaivosmies Cumil

Elävä veistos sai seuraa

Kuuman päivän viilennys

Näimme koko porukan kanssa satamassa, josta lähdimme jokilaivalla Tonavaa pitkin takaisin Wieniin. Jokilaiva oli erittäin miellyttävä kokemus: se kulki todella lujaa ja kannelle sai mennä nauttimaan kokonaisvaltaisesti maisemista ja tuntemaan tuulen kasvoillaan ja hiukset naamallaan.

Osa sai taas torkkua jokilaivassa.

Jokilaivassa on tunnelmaa..

...

...

Näkymä Tonavan varrelta

Meillä oli aikaa vapaaseen kiertelyyn Wienissä noin 2 tuntia. Mieleen painuvaa oli pyöräkulkue, jossa oli hyvin vähäpukeisia henkilöitä. Monet kävivät HardRock Cafessa. Tapasimme Wien Mitten juna-asemalla. Jenna, Stella, Sonja ja Joni L. halusivat tukea paikallista taxiliikennettä ja saapuivat paikalle pakistanilaisen taksikuskin kyydissä.

Tulimme takaisin leiriin junaa ja bussia käyttäen. Paikallinen englannin kielen taidoton bussikuski totesi, että voitte kävellä Pariisiin, Lontooseen tai Manchesteriin. Kuitenkin olimme jo tukevasti istumassa bussissa, joten jäimme istumaan ja pääsimme matkaaman kohti päätepysäkkiämme. Pysäkiltä kävelimme leiriin, jossa oli iltapalaksi grillattuja nakkeja.

Koskahan se bussi saapuu...

Teksti Jenna ja Joni L.

Kuvat Jenna, Maria ja Annika

14.6. Torstai

Ankkurit saivat tänään nukkua vähän pidempään kuin yleensä, herätys oli noin klo 9. Aamupalaksi saimme maukasta riisipuuroa, joka toi hyvän lisäyksen siihen verrattuna, että muina aamuina oli ollut pelkkiä leipiä ja hedelmiä. Kauppaan pääsivät koko lippukunnan ruokatavaroita kantamaan Joni L. ja Emmi, leirimme voimamiehet.

Voimamiehiemme saavuttua lähdimme kohti kiipeilyrataa, joka sijaitsee ihan leirintäalueemme vieressä. Meitä iloisesti vastassa oli Rupert, joka oli ohjaajamme tuossa kyseisessä aktiviteetissä. 

Ohjaajamme Rubert

Varusteet kuntoon

Kiipeilyradassa testattiin ryhmähenkeä, luottamusta, itsevarmuutta ja itsensä ylittämistä. Korkeapaikankammokin koetteli joitakin. Ylhäällä kuultiin myös rakkaudentunnustuksia kaverimielessä, kun Emmi ei ensin luottanut Marttaan, mutta luotettuuan pääsivät radan loppuun asti. 

Martta ja Emmi kiipeilee

Sonja ja Stella korkeuksissa

Joni L. ja Maria taituroivat

Melkein lentäen alas

Janika kerää voimiaan

Hansu ja  Jenni tekevät yhteistyötä

Kaverit varmistavat  kiipeilijöitä alhaalta

Sonja ja Jonit pinteessä

Ainon ja Jonin yhteistyö

Stella yläilmoissa

Fanny ja Janika voittivat pelkonsa

Kaveria ei jätetä

Aino valmiina hyppyyn

Iiriksen, Jennin ja Janikan tiimi toimii

 

Kiipeilysession jälkeen, joka kesti noin kolme tuntia, pääsimme nauttimaan tonnikalapastaa, joka oli monien mielestä leirin parasta ruokaa, ja sitä oli jopa kahta eri lajia, kermallista ja kermatonta. Pastan jälkeen saimme jälkiruuaksi aamuisesta riisipuurosta tehtyjä lettuja, jotka olivat myös todella maukkaita. 

Lettukestit

Lettujen syönnin jälkeen alkoi vapaa-aika ja osa lähti kauppaan, osa nukkui teltoissa ja osa pelasi korttipelejä.

Iltapalaksi saimme tortilloja, joihin oli jopa kahta eri lihatäytettä, kanaa ja jauhelihaa, iltapalalla oli myös grillausmahdollisuus, ja eniten nakeista innostui Meetu.

Blogin kirjoitusta myöhään illalla

Teksti Emmi ja Stella

Kuvat Annika, Päivi ja Maria