Keskiviikko 26.07.2017 

Tarkoituksenamme oli herätä kahdessa erissä aamupalalle, ryhmä yksi kahdeksalta ja ryhmä kaksi  yhdeksältä, suunnitelma onnistui siihen asti kunnes ryhmä yhden piti lähteä melomaan. Eväät olivat jo repussa, mutta saimmekin kuulla ettemme pääsekkään melomaan sillä vesipoliisi oli ilmoittanut veden pinnan olevan liian korkealla. Suunnitelmat menivät siis uusiksi ja saimme luvan suunnata tutustumaan Rieneckin pieneen mutta somaan kylään. Tutustumisen päätarkoituksena oli saada selville löytyykö kylästä kauppaa, joka yllätykseksemme olikin lähempänä kuin oletimme. Saimme siis ostettua erittäin halpaa suklaata sekä muita herkkuja. Joni, Weeti ja Aaro eksyivät kylän keskustasta hieman kauempana sijaitsevaan leikkikenttään. Muut taas kävelivät ympäri kylää ja ihailivat maisemia ja rakennuksia. Päivä oli alkanut pienellä tihkusateella joka laantui välillä ja jatkui taas hetken päästä uudestaan. Kyläreissun jälkeen nautimme maittavan lounaan jonka Pia oli meille taikonut. Lounaan jälkeen saimme vihdoin ohjelmaa sillä pääsimme kokeilemaan jousiammuntaa. Ryhmämme jaettiin kahtia ja ensimmäinen ryhmä jäi tutkailemaan Team Box -laatikon tarjontaa, samalla toinen ryhmä lähti kohti metsää jossa jousiammunta rata sijaitsi. Ensimmäiseksi saimme selityksen jousen tyylistä joka ei ollut kilpa-ammunnassa käytetty malli vaan samanlainen jota Robin Hood käytti, syy tähän johtui siitä että leiripaikkamme sijaitsee keskiaikasen linnan kupeessa. Ensimmäiseksi teimme harjoittelukierroksen ennen kuin pääsimme metsätämään eläimiä, ei hätää ne olivat muovisia. Harjoittelukierros sujui hienosti, sillä kaikki olivat kuunnelleet ohjeet kunnolla. Todella moni osui tauluun jo toisella nuolellaan, osalla taas oli vaikeuksia saada jousi hallintaan sillä siihen tarvittiin paljon voimaa. Jopa Pia innostui kokeilemaan ampumista kerran. Kun harjoittelukierros oli valmis pääsimme kokeilemaan metsästystä, joka yllätykseksemme oli vaikeampaa kuin luulimme sillä eläimet olivat paljon alempana kuin maalitaulut. Metsästettäviä eläimiä oli neljä, joista ensimmäinen oli metso, toinen majava, kolmas huuhkaja ja neljäs villisika. Kaikkein vaiken eläimistä oli villisika joka sijaitsi ylimpänä mäenrinteessä lähellä isoa puskaa, jonne suurin osa saikin ammuttua nuolensa. Tämä johti siihen että rämmimme pusikossa nuolia metsästäen. Tämän jälkeen ryhmä kaksi pääsi Team Box:n pariin ja ryhmä yksi siirtyi jousiammuntaan. Sateisen ja kostean kelin vuoksi Team Boxista ei ollut paljoa iloa sillä moni Boxin sisällöstä vaati sisätiloja tai kuivaa keliä. Aktiviteetin loputtua saimme päivällistä joista riisikammoiset nyrpistivät nenäänsä, hyvää se kuitenkin oli. Päivällisen jälkeen saimme lisää vapaa-aikaa jonka osa käytti suihkussa käyntiin, osa teltassa loikoiluun ja osa kylän kaupassa käyntiin. Illan viimeinen aktiviteetti on disko jossa saamme nauttia itse tehdyistä mehucoctaileista sekä DJ Miran musiikista. Sen jälkeen nautimme iltapalan, jonka Joni ainakin haluaa kovan nälkänsä vuoksi. Päivän päätämme iloisissa tunnelmissa ja väsyneinä. Taivaskin kirkastui illaksi ja huomiseksi luvataan aurinkoista keliä, peukut pystyyn siis!

Iloiset leikkijät

Kauppa

Ahlaisten Ankkurit Saksassa

Lauantai 22.7.2017 - Sunnuntai 23.07.2017

Matkamme Saksaan alkoi jo lauantaina Niinan, Leenan ja Lotan autoretkellä, sillä he saivat työkseen roudata leirille tarvitsemamme varusteet. Tavarat olimme pakanneet kasaan jo perjantaina. Heidän  matkansa alkoi Ahlaisista kello 10.30 ja päivä kului kohti Helsinkiä ajaessa. Helsingistä he lähtivät laivalla suoraan Saksaan ja laivamatka jatkui sunnuntai-iltaan asti, jonka jälkeen matka jatkui Bergeniin. Yönsä he nukkuivat onnellisesti hotellin pehmeissä sängyissä.

Maanantai 24.07.2017 

Nukuttuaan yönsä onnellisesti hotellissa Niinan, Leenan ja Lotan matka jatkui maittavan aamupalan jälkeen Bergenissä sijaitsevaan Bergen-Belsen nimiseen keskitysleiriin. Bergen-Belsenissä ei Lotan harmiksi ollut raunioita, mutta kuvia ja vaatteiden riekaleita löytyi kyllä. Bergen-Belsenissä sijaitsee myös Anne Frankin hauta. Bergen-Belsenin jälkeen automatka jatkui Rieneckin linnaan jossa partiokeskus sijaitsee, matka sujui mutkattomasti jos nyt ei muutamaa eksymiskertaa lasketa. Päästyään leirikeskukselle väsyneet matkaliset joutuivat etsimään henkilöä joka osoittaisi heille majoituspaikkamme, tämän jälkeen he purkivat matkatavarat ja pystyttivät katoksen sen jälkeen Niina ja Lotta olivatkin jo matkalla kauppaan.

Samaan aikaan toisaalla lauma (23 henkilöä) partiolaisia kokoontui Porin linja-autoasemalle ja ahtautui OnniBusiin joka oli matkalla Helsinkiin. Pitkän ja meluisan bussimatkan jälkeen saavuimme Helsingin Kamppiin josta jatkoimme rautatieasemalle. Kävellessämme kohti rautatieasemaa Weeti tajusi jättäneensä takkinsa bussiin, se oli mennyttä. Rautatieasemalla tankkasimme itsemme täyteen euronjuustolla ja tripillä. Saatuamme junaliput lähdimme junalla kohti Helsinki-Vantaan lentokentälle. Juuri kun pääsimme lentoentälle Aaro ilmoitti että hänen toinen kumisaappaansa oli tippunut junaan ja hetken päästä toinen lojui roskiksessa. Lentokoneeseen pääsy sujui ilman ongelmia ja kaikki olivat ajoissa portilla, jes! Lentomme oli hieman myöhässä, mutta kun ilmaan päästiin suurin osa päättikin huilata silmiään. Frankfurtin lentokentällä meitä vastassa oli bussi kuski joka kuljetti meidät Rienecken linnaan, tai ainakin melkein, jouduimme kävelemään 500 metriä sillä linja-autolla ei leirialueelle pääse. Loppuilta sujuikin telttojen pystytyksessä ja iltapalaa nauttien. 

Tiistai 25.07.2017 

Aloitimme ensimmäisen kunnon leiripäivämme kello kahdeksalta nauttien aamupalan. Päivä alkoi harmaana ja ennen päivän aktiviteettimme alkua taivaalta tippui jo pisaroita. Päivän aktiviteettinamme oli kiipeily ja kovimmat sanat olivat ryhmätyö ja itsensä ylittäminen, se kyllä näkyi! Todella moni uskaltautui kiipeämään ylemmäs kuin kuvitteli ja haastamaan itsensä ja pelkonsa. Ryhmätyön avulla saimme yhtenäisen hengen ja päivä oli mahtava jatkuvasta sateesta huolimatta. Lounaaksi nautimme hernekeittoa ja  tämän jälkeen jatkoimme kiipeilyn parissa. Kiipeily päättyi kello 16.30 jonka jälkeen saimme nauttia vapaa-ajasta, tosin Eeva, Jenna, Merituulia ja Joni joutuivat keittiövuoroon jotta saisimme päivällistä. Loppuilta taitaakin sujua vaatteita kuivaten ja korttia pelaten. Moni on kyllä sanonut tarvitsevansa lämpimän suihkun joten voi olla että tänä iltana leirissämme näkyy hirveä suihkujono, sillä meillä on oma katos johon kuuluvat vessat ja suihkut sekä keittiö. Juuri ennen päivällistä suurin osa päätti käydä kioskilla joka sijaitsee leirialueella. Toivotaan että huomenna sataisi hieman vähemmän, vaikkei tämä sade meitä partiolaisia estäkkään. 

Maanantai 27.7.2015

Yöllä on kylmää ja kosteaa ja ainakin osa leiriläisistä oli nukkunut huonosti viileän ilman takia. Johtajanelikko nousi ylös kuuden aikaan ja Hansu alkoi soittella heti Ryanairin kaikkiin numeroihin, toisista ei vastattu, toisiin ei saatu yhteyttä. Lopulta Hansu sai asiakaspalvelijan langan päähän ja sai tietää että olimme tehneet check-in:in ja olemme kaikki lennolla. Aamupalan jälkeen Hansu ja Niina lähtivät polun varteen vielä tarkistamaan lennon tietoja ja myöhemmin vielä tulostamaan lippuja hotellille. Niina piti tytöille partiopolkuhaastattelut.
Tytöt löysivät pellolta sairaan siilin, jota madot söivät. Leirin työntekijät ottivat siilin hoteisiinsa, puhdistivat haavat ja laittoivat sen häkkiin, jossa se saisi rauhassa parantua.
Matkalaiset pakkasivat rinkkojaan ja punnitsivat niitä matkalaukkuvaa'alla, paino sai olla max 15 kg. Hyvin kaikkien rinkat mahtuivat tähän rajoitukseen vaikka ostoksia olikin tehty. Teltat purettiin ja pakattiin kasseihinsa. Nipsua ja Hansua koko viikon kiusannut hiiri ilmestyi teltan alla olevasta kolostaan tihrustelemaan tilannetta. Kun olimme saaneet kamat kasaan alkoi hieman sadella, onneksi saimme teltat kuivana pakettiin. Meillä oli tilattu bussikuljetus lentoasemalle ja nappasimme Hansun ja Niinan mukaan hotellilta. Lippujen tulostamisessa oli ollut ongelmia koska tulostimen muste oli loppunut mutta kaikki liput saatiin ulos.
Turvatarkastuksessa Eeva läpivalaistiin ja Jennakin tutkittin tarkkaa kenkiä myöden, kaikki pääsivät kuitenkin suht nopeasti läpi. Ostosaikaa ei kentällä ollut paljon ja lähtöportti ilmoitettiin viime tingassa. Lentokoneessa oli paljon suomalaisia tulossa Budapestin F1-kisoista. Lento meni nopeasti, laskeuduimme Pirkkalaan 20 minuuttia etuajassa. Meitä oli vastassa vanhempia autoineen ja matka Ahlaisiin alkoi. Suomessa lämpöä oli +16 astetta eli hieman viileämpää kuin Unkarissa!

Sunnuntai 26.7.2015

Tuulinen ilma jatkui vielä aamulla ja kiristelimme porukalla telttoja. Keittiökatos on lysyssä ja nostimme sen ylös, tosin Siilimies sanoi ettei sitä saanut nostaa koko korkeuteensa ettei tuuli revi kangasta. Jääkaappimme toimi ja keräilimme tuulen heittelemiä tavaroita lähimaastosta. Aamupalaa kuitenkin kaikki saivat; välillä piti katosta pitää kiinni pahimpien tuiverrusten aikana. Siilimies päätti ettei katosta uskallla jättää päiväksi paikoilleen, varsinkin kun itse olimme lähdössä kaupungille. Katos purettiin kokonaan ja lastattiin autoon. Rauha osoitti rautaisen voimansa ja nosti kaksi jääkaappia Siilimiehen kanssa auton lavalle! Siirsimme ruuat toiseen keittiöön, joka oli sisätiloissa ja sitä käyttivät myös irlantilaiset leiriläiset. Siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa mutta tuli kuitenkin lämmintä vettä ja jääkaappi toimi. Kattorakenteissa eleli pieni tuuheahäntäinen jyrsijä bala (unkariksi nimi on näin, suomeksi en tiedä). Samainen nappisilmä jyrsi myös suihkurakennuksen kattopalkkeja niin että lastut lentelivät lattialle.
Niina piti jalkahoitolaa, monille oli tullut kävelystä rakkoja varpaisiin mutta kaikki saatiin paikattua ja osalle lainattiin kenkiä. Ilma oli viileä ja tuulinen. Juuri ennen kuin olimme lähdössä bussille niin aurinko pilkahteli esiin ja lämmitti kuumasti; vähensimme vaatetta ja se oli hyvä ratkaisu sillä päivällä oli taas kuuma. Matkalla oikopolulla bussille huomasimme että ilmeisesti eilinen ukkonen oli sytyttänyt maastopalon metsään. Ennen bussinvaihtoa Pestissa lounastimme Burger Kingissä, palvelu oli nopeaa ja burgeritkin ihan jees.
Hop on hop off -bussilla näimme keskustaa ja kauniita bulevardeja ja rakennuksia. Muutama oli hukannut lippunsa ja he menivät Hansun kanssa metrolla eläintarhaan. Eläintarhan alue oli valtava ja siihen kuului myös kotielänpuisto ja tivoli. Kaikille ostettiin tivolin laitteisiin poletteja. Leiriläiset näkivät monia eläimiä ja syöttivät kameleita. Jenna, Julia ja Sofia teettivät itselleen kauniit kasvomaalaukset.Unkarissa ei sunnuntaisin saa olla auki yli 200 neliön ruokakaupat ja nekin ainoastaan iltakuuteen joten Pia ja Niina lähtivät ennalta kaupustamaan ja löysivät pienen kaupan, jonka edessä oli vartija. Sisään pääsi vain muutama asiakas kerrallaan. Illallis- ja aamiastarpeet onneksi löytyivät sieltä.
Leiriläiset kokoontuivat eläntarhan postille seitsemäksi ja kävimme puistossa kojuissa katsomassa tuliaisia. Muutama ostikin sieltä bikinit ja paitoja. Matka jatkoi kohti leiriä kahdella metrolla, bussilla ja ratikalla ja sitten polkuamme pitkin. Yö oli jo laskeutunut ja otsalamput tulivat tarpeeseen. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä ja lauloivat reippaasti lauluja! Muonitus pelasi ja illalliseksi saimme spagettia ja nakkikastiketta sekä fetasalaattia. Päivän aikana olivat itävaltalaiset partiolaiset pystyttäneet leirinsä aivan meidän telttojemme viereen ja viettivät iltaa nuotiolla.
Lentolippumme piti tsekata ennalta ja koska leirialueella ei ollut internetverkkoa Niina ja Nipsu laittoivat lämmintä ylle ja talsivat polkua pitkin ns. Hertsin aukiolle eli tien varteen levikkeelle, jossa toivoimme verkon löytyvän. Ja löytyihän se verkko läppäriin hienosti mutta kun etenimme lentomme varauksessa niin näytölle rävähti ilmoitus ettei lennollamme ole vapaita istumapaikkoja. Hieman tuli orpo olo mutta päätimme soittaa Ryanairille heti aamulla.