12.6. Tiistai

Leivän pää, paras pää. t; Päivi

Tänään heräsimme noin kello 8 aamulla, ja lähes kaikilla oli sujunut yö hyvin rauhallisin ja miellyttävin tunnelmin. Aamupalaksi oli jo lähes perinteiseksi muodostunutta leipää, ja kylkiäiseksi jogurttia ja kirsikoita sekä vielä plusssana teetä ja murukahvia.

Onhan kaikilla päähineet

Matkalla kohti määränpäätä

Aamiaisen jälkeen aloimme pakkaamaan eväitä ja retkellä tarvitsemiamme varusteita. 

Läheinen viljapelto

Lähipaloasema

Täällä onkin vielä puhelinkoppeja, kenelle soitetaan?

Kartano on tyylikäs, pihan kunnostus vielä vaiheessa

Nesteytystauko

Oooii!!

Yllättävä paloposti

Retkemme kohteena oli tänään Seegrotte, Euroopan suurin maanalainen järvi, jonne kuljimme jalan. Kaivoksessa kerrottiin olevan 9 astetta lämmintä, ja meitä kehotettiin pukemaan hyvin päälle. Oppaamme hämmästyi, kun kieltäydyimme ottamasta vilttejä sillä mielestämme lämpötila oli ihanan virkistävä. Tutustuimme ilman koneita tehtyyn kaivokseen ja oppaamme kertoi englanniksi paljon asiaa, mistä koitimme saada selvää. Päällimmäisenä mieleemme jäi, että kaivoksessa työskennelleet hevoset oli sokeutettu, jotta ne eivät pelkäisi valonvälähdyksiä.

Perillä kohteessa

Sodan aikaan saksalaiset rakensivat kaivoksessa lentokoneita, koneiden koko aiheutti ongelmia ja saadakseen ne ulos piti suorittaa purkuoperaatio

Kierroksen jälkeen pidimme evästauon ja osa osti virvokkeita. Ilma oli vielä silloin hyvin lämmin ja aurinkoinen. Suurin osa huolehti, että päässä oli päähine, lippiksistä pään päälle sidottuun partiohuiviin. Tauon jälkeen lähdimme kävelemään sport..... eikun Spar kauppaan ostamaan karkkia ja muita herkkuja. Sen jälkeen lähdimme leiriin ja sää alkoi muuttua kosteaksi ja vesipisaroitakin saatiin. 

Paikallinen arkkitehtitoimisto

Kyl ny kelpaa!

Lähikauppamme

Herkkuja söimme mahan täydeltä vaikkakin meitä kehotettiin säästämään tilaa vatsaan päivälliselle. Päivälliseksi oli kermaista riisikanapataa, apukokkeina olivat Janika, Fanny, Jenni ja Iiris. Kokkaus suoritettiin uima-asut päällä, sillä sade yllätti leiriläiset ja hiki oli vielä pinnassa reissustamme.

Jenna ja Hanna-Leena joutuivat käymään lääkärin luona hakemassa Jennalle antibioottikuurin. Takaisin he saapuivatkin taxilla.

Alina yritti välttyä heittämästä ruokailuvälinepussiaan mutaan joten hän antoikin sille vähän enemmän vauhtia, ja yrittäessään heittää sitä katokseen pussi lensikin katoksen katolle. Tilanne saatiin korjattua, kun vanhempi Joni kiipesi märälle katolle crokseineen hakemaan pussin.

Miten tässä näin kävi?

Ilta on kulunut runsaassa rankkasateessa ja laskiessa ukkosen etäisyyttä. Ukkosen lisäksi tunnelmaa luo Päivin leiriläisten iloksi tekemä nuotio.

Yleinen tunnelma leirillä on iloinen ja ensi kertaa mukana olevat leiriläiset ovat sopeutuneet eri maahan hyvin, vaikkakin saatoin kuulla, että koti-ikävä olisi, ja kaipuuta omaa sänkyä kohtaan havaittavissa.

Teksti Jenna ja Emmi

Päivän kuvat Maria ja Annika

Ankkurit Itävallassa, 10.-17.6.2018

Sunnuntai 10.6.

Hei olemme taas matkalla, tällä kertaa matkakohteena Itävalta ja leirikeskus Wassengspreng! Matkamme alkoi Tampereen lentokentältä, jonne leiriläiset saapuivat omilla kyydeillään. Läpäisimme kaikki turvatarkastuksen, vaikka joillekin tehtiin satunnaistarkastuksia. Kentällä hetken odoteltuamme Maria huomasi, että koneemme onkin 45 min myöhässä aikataulusta. Kun pääsimme lopulta koneeseen, niin kaikki lippukuntalaiset istuivat eri puolilla konetta, erilaisten ihmisten vieressä. Koneemme nokka suuntasi kohti Unkarin Budapestiä. Kaikki selvisivät hengissä koneesta ulos, myöskin Jenna. 

Lentokentällä odottamassa lennon lähtöä

Odottavan aika on pitkä

Hei me lennetään!

Kentällä Päivi, Meetu ja Joni lähtivät metsästämään ruokaa, ja löysivätkin paikan viimeiset leivät, ennen kuin kaupat sulkeutuivat. Ruokien saamisen jälkeen jouduimme odottelemaan Lui-nimistä kuljettajaamme. Bussimme oli aivan täynnä, koska se oli 21-paikkainen bussi, ja meitä on 21. Ilmastointi oli bussissa vähän heikkoa, koska kuskimme laittoi sen kyllä aina päälle, mutta otti myös sen pois aika pikaisesti. Matkalla leirikeskukseen pysähdyimme kerran huoltoasema Solille. Kun pääsimme Itävallan puolelle ja leirikeskukselle, oli aivan pilkkopimeää. Yhtäkkiä auton pohjasta kuului kamala ääni ja meidän piti poistua bussista, koska painoimme liikaa ja pohja osui maahan. Reittimme oli liian kapea meille, koska auton perässä oli myös peräkärry, ja kääntäessään kuskimme peruutti sen vahingossa päin paikoillaan olevaa rekan perävaunua. 

Ostimme kioskin tyhjäksi, jotta saimme yöpalaa

Lopulta pääsimme perille paikallista aikaa 03:30, Suomen aikaa 04:30. Ensimmäinen majoituksemme sijaitsi sisätiloissa, leirikeskuksen tyhjässä jumppasalissa. Kaikki tavaramme lähtivät matkaan jo kaksi viikkoa aiemmin, ja saimme ottaa koneeseen mukaan vain käsimatkatavarat. Rinkkamme ja isot laukkumme odottivat meitä jo täällä perillä, mutta emme saaneet ensimmäiseksi yöksi vielä niitä tavaroita, vaan jouduimme nukkumaan pelkällä lattialla, ja kovin moni nukkui pelkällä lattialla, ilman mitään peitteitä. 

Ensimmäisen yön majoituksemme

Maanantai 11.6.

 

Vihdoinkin ruokaa

Näin tavaramme matkasivat ja paketti oli pysynyt koossa

Heräsimme noin yhdeksältä, kun aamiaisemme saapui. Leirikeskuksemme asukki Fridel ei oikein osannut puhua yhtään englantia, mutta leirialueen henkilökuntaan kuuluva Marisa puhuu sujuvaa englantia, ja hänellä on myös mukanaan aina suloinen lapsi nimeltään Luca. Aamupalan jälkeen saimme kuulla, missä telttaryhmissä tulisimme nukkumaan ja sen jälkeen aloimme purkamaan tavaroitamme rahtikuormasta ja pystytimme teltat erilaisin tuloksin. Teltoissa oli muuten kaikki OK, mutta telttakeppejä oli poikki ja niitä puuttui Jennan, Emmin, Alinan ja Stellan teltasta. Jouduimme siis turvautumaan jesariin.

Roskien lajittelun oppitunti

Päärakennus nimeltä Mylly

Teltat nousee...

... telttát pystyssä

Ruoanlaittovälineiden  kuskaus leirikeittiöön

Kerkesimme hetken lepäämään teltoissa, kunnes meidät kutsuttiin tekemään lounasta, joka oli itävaltalaista perinneruokaa nimeltään Kaiserbraisher. Järkytyimme, kun se oli kuin makeaa munakasta, jota täällä paikalliset syövät usein lounaaksi. 

Ensin mallisuoritus..

.. sitten kokeilimme itse samaa

Keittiövuoroon pääsivät ensimmäisenä päivänä Oona, Aino, Aamu ja Martta. He valmistivat päivälliseksi leirimme kokkien Annikan ja Marian kanssa chili con carnea. Ruuat täällä valmistetaan kaasulla. Loppupäivän aikana leiriläiset kävivät suihkussa hikisen päivän jälkeen, koska lämpöä oli noin 27c astetta ja ilma oli todella kostea. Jotkut ovat jo kerinneet kiertelemään leirialueen lähistöäkin. 

Meidän näkökulmasta iso vuori, paikallisten mielestä ei

Leirikeittiö

Teksti Stella ja Alina

Päivän kuvat: Hanna-Leena, Maria ja Annika

Paluumatka Suomeen

Sunnuntai 30.07.2017 

Heräsimme aamulla kuudelta ottamaan teltoista sisäteltat pihalle jotta ne kuivuisivat ennen pakkaamista. Tämän jälkeen nautimme aamupalan ja aloimme purkamaan telttoja. Vaikka sisäteltat eivät olleetkaan kuivuneet kokonaan pakkasimme teltat silti ja aloimme tekemään lähtöä jättäen Niinan, Leenan ja Lotan taaksemme, sillä he tulisivat Suomeen vasta tiistaina. Lähdimme bussilla kohti Frankfurtin lentokenttää. Lentokentällä jonotimme pitkään check-in:ssä jonka jälkeen pääsimme järkyttymään turvatarkastuksesta joka oli erilainen kuin Suomessa. Laitteessa täytyi mennä seisomaan haara-asentoon, outoa. Päästyämme turvatarkastuksesta kaikki kävivät kaupassa ostamssa itselleen jotain lennon ajaksi sillä aamupalasta oli jo aikaa. Päästymme lentokoneeseen suurin osa otti torkut. Laskeutuminen tuntui kestävän ikuisuuden sillä kiersimme Helsinki-Vantaan lentokenttää ympäri oltuamme, luultavasti, liian aikaisin perillä. Helsingissä kävimme Burger Kingissä ja siitä lähdimme kohti Poria. Päästyämme Poriin väsyneet partiolaiset lähtivät kohti kotia kukin omilla kyydeillään.

Niina, Leena ja Lotta kuluttivat aikansa ajelemalla maisemareittiä kohti satamaa josta rahtilaiva Suomeen lähtisi. Loput ajasta he viettivät satamassa odottaen lähtöä.

Maanantai 31.07.2017 - Tiistai 01.08.2017 

Koko maanantai kului rahtilaivassa ja tiistaina matka jatkui Helsingistä Ahlasiin jossa tavarat purettiin ulos Niinan pakusta.

Kiitos kaikille oikein mukavasta ja hauskasta reissusta!