Ankkurit Itävallassa, 10.-17.6.2018

Sunnuntai 10.6.

Hei olemme taas matkalla, tällä kertaa matkakohteena Itävalta ja leirikeskus Wassengspreng! Matkamme alkoi Tampereen lentokentältä, jonne leiriläiset saapuivat omilla kyydeillään. Läpäisimme kaikki turvatarkastuksen, vaikka joillekin tehtiin satunnaistarkastuksia. Kentällä hetken odoteltuamme Maria huomasi, että koneemme onkin 45 min myöhässä aikataulusta. Kun pääsimme lopulta koneeseen, niin kaikki lippukuntalaiset istuivat eri puolilla konetta, erilaisten ihmisten vieressä. Koneemme nokka suuntasi kohti Unkarin Budapestiä. Kaikki selvisivät hengissä koneesta ulos, myöskin Jenna. 

Lentokentällä odottamassa lennon lähtöä

Odottavan aika on pitkä

Hei me lennetään!

Kentällä Päivi, Meetu ja Joni lähtivät metsästämään ruokaa, ja löysivätkin paikan viimeiset leivät, ennen kuin kaupat sulkeutuivat. Ruokien saamisen jälkeen jouduimme odottelemaan Lui-nimistä kuljettajaamme. Bussimme oli aivan täynnä, koska se oli 21-paikkainen bussi, ja meitä on 21. Ilmastointi oli bussissa vähän heikkoa, koska kuskimme laittoi sen kyllä aina päälle, mutta otti myös sen pois aika pikaisesti. Matkalla leirikeskukseen pysähdyimme kerran huoltoasema Solille. Kun pääsimme Itävallan puolelle ja leirikeskukselle, oli aivan pilkkopimeää. Yhtäkkiä auton pohjasta kuului kamala ääni ja meidän piti poistua bussista, koska painoimme liikaa ja pohja osui maahan. Reittimme oli liian kapea meille, koska auton perässä oli myös peräkärry, ja kääntäessään kuskimme peruutti sen vahingossa päin paikoillaan olevaa rekan perävaunua. 

Ostimme kioskin tyhjäksi, jotta saimme yöpalaa

Lopulta pääsimme perille paikallista aikaa 03:30, Suomen aikaa 04:30. Ensimmäinen majoituksemme sijaitsi sisätiloissa, leirikeskuksen tyhjässä jumppasalissa. Kaikki tavaramme lähtivät matkaan jo kaksi viikkoa aiemmin, ja saimme ottaa koneeseen mukaan vain käsimatkatavarat. Rinkkamme ja isot laukkumme odottivat meitä jo täällä perillä, mutta emme saaneet ensimmäiseksi yöksi vielä niitä tavaroita, vaan jouduimme nukkumaan pelkällä lattialla, ja kovin moni nukkui pelkällä lattialla, ilman mitään peitteitä. 

Ensimmäisen yön majoituksemme

Maanantai 11.6.

 

Vihdoinkin ruokaa

Näin tavaramme matkasivat ja paketti oli pysynyt koossa

Heräsimme noin yhdeksältä, kun aamiaisemme saapui. Leirikeskuksemme asukki Fridel ei oikein osannut puhua yhtään englantia, mutta leirialueen henkilökuntaan kuuluva Marisa puhuu sujuvaa englantia, ja hänellä on myös mukanaan aina suloinen lapsi nimeltään Luca. Aamupalan jälkeen saimme kuulla, missä telttaryhmissä tulisimme nukkumaan ja sen jälkeen aloimme purkamaan tavaroitamme rahtikuormasta ja pystytimme teltat erilaisin tuloksin. Teltoissa oli muuten kaikki OK, mutta telttakeppejä oli poikki ja niitä puuttui Jennan, Emmin, Alinan ja Stellan teltasta. Jouduimme siis turvautumaan jesariin.

Roskien lajittelun oppitunti

Päärakennus nimeltä Mylly

Teltat nousee...

... telttát pystyssä

Ruoanlaittovälineiden  kuskaus leirikeittiöön

Kerkesimme hetken lepäämään teltoissa, kunnes meidät kutsuttiin tekemään lounasta, joka oli itävaltalaista perinneruokaa nimeltään Kaiserbraisher. Järkytyimme, kun se oli kuin makeaa munakasta, jota täällä paikalliset syövät usein lounaaksi. 

Ensin mallisuoritus..

.. sitten kokeilimme itse samaa

Keittiövuoroon pääsivät ensimmäisenä päivänä Oona, Aino, Aamu ja Martta. He valmistivat päivälliseksi leirimme kokkien Annikan ja Marian kanssa chili con carnea. Ruuat täällä valmistetaan kaasulla. Loppupäivän aikana leiriläiset kävivät suihkussa hikisen päivän jälkeen, koska lämpöä oli noin 27c astetta ja ilma oli todella kostea. Jotkut ovat jo kerinneet kiertelemään leirialueen lähistöäkin. 

Meidän näkökulmasta iso vuori, paikallisten mielestä ei

Leirikeittiö

Teksti Stella ja Alina

Päivän kuvat: Hanna-Leena, Maria ja Annika