17.6. Sunnuntai

Matkamme viimeinen aamu valkeni aurinkoisena. Herätys oli taas hyvin aikainen, sillä tavarat täytyi saada kasaan ja alue siivottua ennen kuskimme tuloa.

Aamupalaksi söimme kaikkea mitä keittiöstämme löytyi, muun muassa leipää, hedelmiä ja jogurttia. Pyrkimys oli saada kaikki mahdollinen syötyä, ettei ruokaa tarvitsisi heittää pois. Lisäksi meillä olisi pitkä matkapäivä edessämme, joten vahvaa aamupalatankkausta tarvittiin.

Heti syötyämme kokosimme teltat yrittäen pitää ne mahdollisimman kuivina.

Teltat kasaan...

...ja näin leiri katoaa.

Jokainen sai jonkin siivoustehtävän suoritettavakseen, kun omat tavarat oli saatu pakattua. Siivoaminen sujui joutuisasti ja jopa vessojen pesu tehtiin innoissaan, koska tiedettiin illalla pääsevän omaan sänkyyn nukkumaan. Saimme myös pakattua rahtikuorman odottamaan lähtöä Suomeen. Lippukunnanjohtajamme Pia toimi nostokurkena ja Sonja hoiti muovituksen ja teippauksen kuorman päältä.

Näin Ankkurit pakkaavat!

Paketti kasaan.

Olimme sopineet, että kuskimme Lui tulee hakemaan meitä kello 10. Hän saapuikin ajoissa ilmoittaen, että heti alkuun hänen täytyy pitää puolen tunnin tauko. Hän oli ajanut suoraan Unkarista hakemaan meitä, joten ajotunnit ilman taukoa tulivat täyteen. Meille tuli näin ollen lisää aikaa, osa kävi ottamassa alueesta kuvia, osa istuskeli ulkona ja innokkaimmat kotiin lähtijät menivät jo valmiiksi bussiin istumaan. Kirjoitimme myös tervehdyksemme vieraskirjaan.

Kyytimme lentokentälle

Tervehdyksemme leirikeskukseen

Ennen lähtöä otimme vielä ryhmästämme yhteiskuvan. Jätimme leirikeskukseen myös lippukuntamme huivin, suomalaista vessapaperia ja Satakunnan Kansan. Tulevat varmasti tarpeeseen!

Matkalla mukana!

Bussimatkamme Budapestin lentokentälle kesti neljä tuntia. Pysähdyimme kerran Unkarin puolella pitämään lyhyttä taukoa. Suurin osa jäi silti bussiin nukkumaan. Matka kului hitaasti, ja aina kun kysyttiin, paljonko matkaa on jäljellä, tuntui kuin matka-aika olisi aina pidentynyt. Lui luennoi edessä istuville Hansulle ja Päiville tuulivoimasta ja tien varrelta löytyvistä kastelujärjestelmistä.

Kentälle päästyämme kiitimme Luita matkasta ja lähdimme tekemään lähtöselvitystä. Kaikki pääsivät ongelmitta turvatarkastuksen läpi eikä satunnaistarkastuksia ilmennyt. Martta oli unohtanut kuitenkin kassiinsa vesipullon ja Päivin tuli ottaa kengät pois. Ikinä ei saa olla liian helppoa!

Kentällä meille ei jäänyt kovinkaan paljon ylimääräistä aikaa. Haimme kuitenkin patongit syötäväksi, kaikilla olikin jo nälkä. Ryhmissä sai hetken aikaa kierrellä tax freessä ja muissa kaupoissa mitä lentokentältä löytyi.

Kohta lentoon ja takaisin Suomeen

Koneemme lähti tällä kertaa ajallaan. Odotushalli oli kuin jokin karjatalli. Siellä oli kuumaa, ahdasta ja paljon metalliaitoja erottamassa ihmisjonoja. Onneksi pääsimme kohtuullisen nopeasti koneeseen viilenemään. Lento sujui mukavasti, ja osa osti tarjoiluvaunusta karkkia tai juomista. Laskeutuminen Tampereelle sujui mallikkaasti, vaikka olikin aika vauhdikas.

Kentällä tiemme erosivat ja jokainen lähti omilla kyydeillään kotia kohti. Reissu oli mieleenpainuva kokemus, ja jokainen mukana ollut pääsi varmasti kokemaan ja tekemään jotain uutta. Nyt vain odotamme, että rahtikuorma saapuu perille ja saamme purkaa loput tavarat leirin jäljiltä.

Ensi kesän matkaa odotellessa!

Ps. Näin se edellisen postauksen saippuakuplakuva saatiin aikaiseksi...

Teksti Annika

Kuvat Maria, Päivi ja Hansu