Maanantai 27.7.2015

Yöllä on kylmää ja kosteaa ja ainakin osa leiriläisistä oli nukkunut huonosti viileän ilman takia. Johtajanelikko nousi ylös kuuden aikaan ja Hansu alkoi soittella heti Ryanairin kaikkiin numeroihin, toisista ei vastattu, toisiin ei saatu yhteyttä. Lopulta Hansu sai asiakaspalvelijan langan päähän ja sai tietää että olimme tehneet check-in:in ja olemme kaikki lennolla. Aamupalan jälkeen Hansu ja Niina lähtivät polun varteen vielä tarkistamaan lennon tietoja ja myöhemmin vielä tulostamaan lippuja hotellille. Niina piti tytöille partiopolkuhaastattelut.
Tytöt löysivät pellolta sairaan siilin, jota madot söivät. Leirin työntekijät ottivat siilin hoteisiinsa, puhdistivat haavat ja laittoivat sen häkkiin, jossa se saisi rauhassa parantua.
Matkalaiset pakkasivat rinkkojaan ja punnitsivat niitä matkalaukkuvaa'alla, paino sai olla max 15 kg. Hyvin kaikkien rinkat mahtuivat tähän rajoitukseen vaikka ostoksia olikin tehty. Teltat purettiin ja pakattiin kasseihinsa. Nipsua ja Hansua koko viikon kiusannut hiiri ilmestyi teltan alla olevasta kolostaan tihrustelemaan tilannetta. Kun olimme saaneet kamat kasaan alkoi hieman sadella, onneksi saimme teltat kuivana pakettiin. Meillä oli tilattu bussikuljetus lentoasemalle ja nappasimme Hansun ja Niinan mukaan hotellilta. Lippujen tulostamisessa oli ollut ongelmia koska tulostimen muste oli loppunut mutta kaikki liput saatiin ulos.
Turvatarkastuksessa Eeva läpivalaistiin ja Jennakin tutkittin tarkkaa kenkiä myöden, kaikki pääsivät kuitenkin suht nopeasti läpi. Ostosaikaa ei kentällä ollut paljon ja lähtöportti ilmoitettiin viime tingassa. Lentokoneessa oli paljon suomalaisia tulossa Budapestin F1-kisoista. Lento meni nopeasti, laskeuduimme Pirkkalaan 20 minuuttia etuajassa. Meitä oli vastassa vanhempia autoineen ja matka Ahlaisiin alkoi. Suomessa lämpöä oli +16 astetta eli hieman viileämpää kuin Unkarissa!

Sunnuntai 26.7.2015

Tuulinen ilma jatkui vielä aamulla ja kiristelimme porukalla telttoja. Keittiökatos on lysyssä ja nostimme sen ylös, tosin Siilimies sanoi ettei sitä saanut nostaa koko korkeuteensa ettei tuuli revi kangasta. Jääkaappimme toimi ja keräilimme tuulen heittelemiä tavaroita lähimaastosta. Aamupalaa kuitenkin kaikki saivat; välillä piti katosta pitää kiinni pahimpien tuiverrusten aikana. Siilimies päätti ettei katosta uskallla jättää päiväksi paikoilleen, varsinkin kun itse olimme lähdössä kaupungille. Katos purettiin kokonaan ja lastattiin autoon. Rauha osoitti rautaisen voimansa ja nosti kaksi jääkaappia Siilimiehen kanssa auton lavalle! Siirsimme ruuat toiseen keittiöön, joka oli sisätiloissa ja sitä käyttivät myös irlantilaiset leiriläiset. Siisteydessä olisi ollut toivomisen varaa mutta tuli kuitenkin lämmintä vettä ja jääkaappi toimi. Kattorakenteissa eleli pieni tuuheahäntäinen jyrsijä bala (unkariksi nimi on näin, suomeksi en tiedä). Samainen nappisilmä jyrsi myös suihkurakennuksen kattopalkkeja niin että lastut lentelivät lattialle.
Niina piti jalkahoitolaa, monille oli tullut kävelystä rakkoja varpaisiin mutta kaikki saatiin paikattua ja osalle lainattiin kenkiä. Ilma oli viileä ja tuulinen. Juuri ennen kuin olimme lähdössä bussille niin aurinko pilkahteli esiin ja lämmitti kuumasti; vähensimme vaatetta ja se oli hyvä ratkaisu sillä päivällä oli taas kuuma. Matkalla oikopolulla bussille huomasimme että ilmeisesti eilinen ukkonen oli sytyttänyt maastopalon metsään. Ennen bussinvaihtoa Pestissa lounastimme Burger Kingissä, palvelu oli nopeaa ja burgeritkin ihan jees.
Hop on hop off -bussilla näimme keskustaa ja kauniita bulevardeja ja rakennuksia. Muutama oli hukannut lippunsa ja he menivät Hansun kanssa metrolla eläintarhaan. Eläintarhan alue oli valtava ja siihen kuului myös kotielänpuisto ja tivoli. Kaikille ostettiin tivolin laitteisiin poletteja. Leiriläiset näkivät monia eläimiä ja syöttivät kameleita. Jenna, Julia ja Sofia teettivät itselleen kauniit kasvomaalaukset.Unkarissa ei sunnuntaisin saa olla auki yli 200 neliön ruokakaupat ja nekin ainoastaan iltakuuteen joten Pia ja Niina lähtivät ennalta kaupustamaan ja löysivät pienen kaupan, jonka edessä oli vartija. Sisään pääsi vain muutama asiakas kerrallaan. Illallis- ja aamiastarpeet onneksi löytyivät sieltä.
Leiriläiset kokoontuivat eläntarhan postille seitsemäksi ja kävimme puistossa kojuissa katsomassa tuliaisia. Muutama ostikin sieltä bikinit ja paitoja. Matka jatkoi kohti leiriä kahdella metrolla, bussilla ja ratikalla ja sitten polkuamme pitkin. Yö oli jo laskeutunut ja otsalamput tulivat tarpeeseen. Tytöt jaksoivat hienosti kävellä ja lauloivat reippaasti lauluja! Muonitus pelasi ja illalliseksi saimme spagettia ja nakkikastiketta sekä fetasalaattia. Päivän aikana olivat itävaltalaiset partiolaiset pystyttäneet leirinsä aivan meidän telttojemme viereen ja viettivät iltaa nuotiolla.
Lentolippumme piti tsekata ennalta ja koska leirialueella ei ollut internetverkkoa Niina ja Nipsu laittoivat lämmintä ylle ja talsivat polkua pitkin ns. Hertsin aukiolle eli tien varteen levikkeelle, jossa toivoimme verkon löytyvän. Ja löytyihän se verkko läppäriin hienosti mutta kun etenimme lentomme varauksessa niin näytölle rävähti ilmoitus ettei lennollamme ole vapaita istumapaikkoja. Hieman tuli orpo olo mutta päätimme soittaa Ryanairille heti aamulla.